Palaa takaisin edelliselle sivulle

Toisesta päästä toiseen päähän

Elämme uutta hölmöläisten aikaa

Ulla Maria Hoikkala, 24.4.2014


Ulla Maria Hoikkala

Mitä, mitä, mitä??

Mitä, mitä, mitä??




Muistaako kukaan Hölmöläisten tarinoita? Niitä, joissa kangasta jatkettiin leikkaamalla pala toisesta päästä ja liitettiin se toiseen päähän? Entä kun kannettiin säkeillä valoa sisään?

Tuntuuko siltä, että tuo tarina olisi muuttunut todeksi?

Sellainen kuva tulee väistämättä mieleen, kun kuuntelee uutisia suunnitelluista kulukuureista. Leikataan toisesta päästä, että toisessa päässä olisi mistä ottaa. Vähennetään, puretaan, lisätään, karsitaan, leikataan, lainataan. Männä vuosien juustohöyläys ei enää riitä, nyt on otettu järeämmät välineet käyttöön.

Suomen ja suomalaisten velka-aste on jo niin korkea, että päätä huimaa. Jo yli puolentoista vuoden palkka on syöty! Säästäminen pahan päivän varalle ei ole muodissa. Lottoaminen puolestaan on pop, sillä nopea ja helppo rikastuminen on jokaisen unelma. Työ on välttämätön paha ja nähdään projektina - se alkaa ja päättyy. Ja kun kaikki ikävät asiat tapahtuvat aina jollekin toiselle, ei ole mitään hätää.

Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että rahasta on kova pula, mutta ei myöskään ymmärtääkseen, että suunnitellut leikkauskohteet eivät meitä pelasta. Lyhytnäköisesti kulujen karsiminen tuntuu hyvältä ratkaisulta, mutta pitkällä aikavälillä olemme syvällä suossa.

Monet karsittavat ja jo karsitut kohteet toimivat kuntalaisten ennaltaehkäisevinä tekijöinä - liikuntapalvelut, kirjastot ja muut kulttuuripalvelut. Esimerkiksi kulttuuriin panostettu euro maksaa itsensä takaisin 1.6 kertaisena muutamassa vuodessa. Kirjastot ovat niitä ilmaispalveluja, jotka lisäävät ihmisten yleissivistystä ja edesauttavat hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. 

Ruotsissa on kohistu kirjastojen ulkoistamisesta. Olisiko tässä ratkaisu myös Suomen rahapulaan? Onko väliä, kuka palvelun tarjoaa kunhan sitä tarjotaan?

Kaupunkien pyykkihuollosta kohistaan lahden tällä puolella. Kaupungit rahtaavat likapyykkinsä satojen kilometrien päähän pestäväksi. Kotkan kaupunki on pesättänyt pyykkinsä Virossa, Kouvola on kuljettanut likapyykkinsä Savonlinnaan. Tosin nyt on jo toinen kaiku askelten, kun paluukuljetuksessa on usein samat likatahrat kuin mennessä.

Kuntaliitosten kuherruskuukausi on useissa kunnissa ohitse ja myötäjäisrahat on käytetty moneen kertaan. Hallitus vetäytyi sittemmin pakkoliitoksista, mutta eiköhän niitä liitoksia kuitenkin edelleen tule. Ainakin ne, jotka ovat jo valmistelussa.

Yhdistymisten myötä tuntuu, että kaikkea on joka puolella liikaa - henkilöstöä niin moninkertainen määrä, kuin liitoskuntia liittyi yhteen. Esimerkiksi Kouvolassa kuusinkertainen määrä. Viiden vuoden varoaika on ohitse, mutta henkilöstön määrä ei ole vähentynyt kuin karvan verran, melkeinpä päinvastoin. Ja yt-neuvottelut tulivat täysin puskista, yllättäen ja pyytämättä.

Irtisanomiset eivät ole ratkaisu, jos ne kohdistuvat vain suorittavaan tasoon. Se vaikuttaa suoraan palvelujen tuottamiseen ja kärsijöinä ovat kuntalaiset. Sitten huudetaan apuun konsultit, jotka pelastaa meitin.

Miten tulikin mieleen valon kantaminen säkeillä sisään?

Suuruuden ekonomia ei toimi - sen on historia näyttänyt moneen kertaan. Ei kuntahallinnossa, ei palvelujen keskittämisessä, ei koulujen luokkakoossa. Tämänhän totesi jo vuosia sitten silloinen opetusministeri Henna Virkkunen  eräässä lausunnossaan.
- Opetusryhmien koko vaikuttaa keskeisesti opetuksen laatuun. Nyt kolmatta vuotta jatkuva ryhmäkokorahoitus näyttää ensimmäisten seurantatietojen perusteella kääntäneen ryhmäkoot laskuun kaikilla luokka-asteilla. On tärkeää jatkaa tätä työtä, jotta opettajilla olisi enemmän aikaa jokaiselle oppilaalle. 

Kun kouluselvityksiä tuolloin tehtiin ja lakkautuspäätökset saivat siunauksensa valtuustoissa, luokkakoot suurenivat. Sitten riekuttiin riemusta, kun saatiin yhteistä rahaa luokkakokojen pienentämiseksi. 

Mitenkäs tästä tulikaan mieleeni se hölmöläisten tarina?

Toisaalta - eihän tuo hölmöläisten tarina itse asiassa pöllömpi ollekaan. Rahavaranto on liikkeellä olevan rahan määrä, joka on vakio. Siitä jaetaan sitä niin kutsuttua hyvinvointia sovituin periaattein. Jos rahat loppuu, lainataan.

Nämä pperiaatteet ovat vain vuosien saatossa muuttuneet. Samoin on hämärtynyt se tosiasia, että rahaa ei todellakaan kasva puissa vaan sitä olemassaolevaa varantoa siirretään edelleen momentilta toiselle. Demokraattisesti valitut päättäjät toimivat tässä kirstunvartijoina. Toinen asia sitten on, osaavatko he lukea ja laskea.

Summa summarum, rahasta ei tunnu olevan kuitenkaan puute. Sitä tuntuu löytyvän sopiviin kohteisiin hyvinkin sujuvasti. Esimerkiksi Virossa myydystä alkoholista jo yli kolmannes tulee Suomeen!

Hieman ristiriitaista.





Riippumaton verkkojulkaisu

Toisinsanoen-verkkolehti on puolueeton ja riippumaton verkkojulkaisu, josta lukija löytää sekä paikallisesti että alueellisesti kiiinnostavia uutisia tapahtumista, elinkeinoelämästä ja ihmisistä.

Lehteä toimitetaan ammattitaidolla ja hyvää journalistista tapaa noudattaen.



Mainostajalle

Haluatko mainostaa Toisinsanoen.fi -verkkolehdessä?

Ota yhteyttä:
toimitus@toisinsanoen.fi

Toimittajat

Lehden toimittajakunta muodostuu kokeneista toimittajista sekä asiantuntijakirjoittajista. Heidän avullaan on helppo sukeltaa toisinsanoen-lukunautintoihin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Tutustu toimittajiin >

Ideologia

ToisinSanoen tarjoaa vaihtoehdon heille, jotka haluavat lukea riippumattomia uutisia lähialueelta ja hieman kauempaakin.

Lehtemme lukijakuntaan kuuluu myös eri maissa asuvia ulkosuomalaisia.


© 2017 | Toisin Sanoen