Palaa takaisin edelliselle sivulle

Tehdään ruokakulttuurista vintagea

Suomalainen perinneruoka päihittää tuontireseptit mennen tullen

Ulla Maria Hoikkala, 18.5.2014


  • Ulla Maria Hoikkala

    Perinteisiä ruokia menneiltä vuosilta, kun ruoka tehtiin vielä kotona.

    Perinteisiä ruokia menneiltä vuosilta, kun ruoka tehtiin vielä kotona.


  • Ulla Maria Hoikkala

    Makkarakupit olivat kova sana 1970-luvulla.

    Makkarakupit olivat kova sana 1970-luvulla.


  • Ulla Maria Hoikkala

    Leikkelelautanen löytyi joka ravintolan ruokalistalta.

    Leikkelelautanen löytyi joka ravintolan ruokalistalta.




Ruokakulttuurin monipuolistuminen ja kansainvälistyminen näkyy jokaisessa tuutissa. Tämän tästä syntyy uusia kokkiohjelmia, joita vetävät julkkiskokit tai muuten vaan julkkikset. Ihmisen täytyy syödä ja eksotiikka on vetovoimainen tehokeino.

Italian pääministeri Silvio Berlusconin vierailu Suomessa vuonna 2005 nosti esiin keskustelun, joka on vellonut suomalaisen ruuan maun ja laadun ympärillä. Ranskan presidentti Jacque Chiracin  on puhunut suomalaisesta ruuasta samaan sävyyn Berlusconin kanssa..

Toisaalta - mitä ihmeellistä siinä on, eiväthän suomalaiset itsekään arvosta omaa perinneruokahistoriaansa. Pitsat, hampurilaiset ja sushit ovat tutumpia ja mieluisampia kuin karjalanpiirakat ja kaalisoppa, joka on saanut julkisuutta myös laihdutusruokana.

Globalisaatio on mielenkiintoinen ilmiö – myös ruokakulttuurissa. Rajat kaatuvat ja kaikki on yhteistä markkina-aluetta. Mutta sehän ei tarkoita, että kaikki oma pitää hävittää.  Jos näin kävisi, kaikki söisivät joka puolella samaa ruokaa ja kenelläkään ei olisi mitään omintakeista tarjottavaa.

Suomalaiseen ruokakulttuuriin on aina kuulunut ruuan tuoreuden arvostus. Aterioilla on tarjottu sesonkiluonteisia tuotteita - uusia perunoita kesällä, suolakalaa talvella.

Viimeaikainen uutisointi lähettää pelottavaa viestiä meille perinneruokaa arvostaville. Suomalainen peruna uhkaa loppua varastoista. Me syömme ranskalaisia perunoita pussista, kun venäläiset ostavat suomalaiset perunat laarista.

Uusavuttomuuden viitta periytyy

Suomalaisia nuoria on moitittu uusavuttomiksi. He syövät eksoottisia ruokia ja kotimainen ruoka on heille muinaisjäänne dinosaurusten ajoilta. Harvoin tietämys kuitenkaan puusta putoaa - jos vanhemmat nyrpistävät nenäänsä kotikutoiselle ruualle, lapset ottavat heistä mallia.

Uusavuttomuuden viitta on siis periytyvä. Mutta miten saada suomalaisuus nousuun ruokakulttuurissa? Siinäpä viisasten kivi, jonka löytäminen on haaste.

Voisiko vastaus olla muodikas vintage? Muotihan kierrättää vaatteita ja kuoseja säännöllisin väliajoin. Entäpä jos ruokakulttuurista tehtäisiin vintage? Erilaiset perinneruúat "muodistettaisiin" aika ajoin.


Tehdään ruokakulttuurista vintagea

retro4
Sotien jälkeen Suomessa elettiin pula-aikaa, jolloin kaikesta oli puutetta. Silloin "tuunattiin" vanhoja vaatteita ja tehtiin keittoa sipulinkuorista. Kaupungeissakin pidettiin sikoja, lampaita ja kanoja.

Pula-aikana ja sen jälkeen kotiäidit olivat varsinaisia ideasampoja ja luovia taitureita. Heidän käsissään syntyi herkkuja moneen lähtöön. Näiden ruokien ulkomaisia versioita syödään nyt eksoottisina herkkuina.

Esimerkiksi pyttipannu on kotimainen versio italialaisesta - tai joidenkin käsityksen mukaan kiinalaisesta - pitsasta, joka on kehitetty ruuantähteistä. Koska pulaa oli kaikesta, mitään ei haluttu heittää hukkaan.

1970-luvun Suomen ensimmäinen tv-kokki Jaakko Kolmonen on sitkeästi vuodesta toiseen nostanut suomalaisen ruuan arvostusta. Usein luonnossa kuvattujen ohjelmien reseptit hyödynsivät kotimaisia raaka-aineita.

Kolmosen sinivalkoinen arvomaailma kantaa edelleen, vaikka uudet "julkkiskokit" vatkaavat taikinoitaan kiiltavissä keittiöissään. Herää vain kysymys, miten perinteinen särä valmistuu tällaisessa kiiltävässä maailmassa?

 

Makkarakuppeja ja köyhiä ritareita

retro5


1970-luvulla söin mieluusti herne-sipuliseoksella täytettyjä makkarakuppeja. Toinen herkku olivat köyhät ritarit kermavaahdon kera.

Juhlapäivien herkkua oli kanaa curry-kastikkeen, riisin ja salaatin kera. Kana ei ollut tämän päivän kasvatettua broileria vaan oikeaa kanaa, jota keitettiin monta tuntia lihan pehmentämiseksi. Salaattikastike valmistettiin kermasta, sinapista ja kananmunasta.

Leikkelelautanen oli kevyempi vaihtoehto, jota sai muun muassa ravintolasta. Tämän päivän ruokalistat eivät moista ruoka-annosta tunne, kokeista puhumattakaan.

Täytettyjä paprikoita mainostetaan edelleen ajoittain, mutta vakioruokaa se ei ole. Täytteenä voi olla kasviksia, jauhelihaa tai juureksia. Makuja on monia, samion täytteitä voi varioida oman mielen ja makunystyröiden mukaan.

Perinteinen hernerokka ja pannukakku pitävät kutinsa kotiruokaa tarjoavien ravintoloiden ruokalistalla ja asiakkaat pettyvät jos tiistai ei olekaan rokkapäivä.

Suomalainen perinneruoka maistuu herkulliselta ja päihittää maussa monet "hienommat" annokset.








Riippumaton verkkojulkaisu

Toisinsanoen-verkkolehti on puolueeton ja riippumaton verkkojulkaisu, josta lukija löytää sekä paikallisesti että alueellisesti kiiinnostavia uutisia tapahtumista, elinkeinoelämästä ja ihmisistä.

Lehteä toimitetaan ammattitaidolla ja hyvää journalistista tapaa noudattaen.



Mainostajalle

Haluatko mainostaa Toisinsanoen.fi -verkkolehdessä?

Ota yhteyttä:
toimitus@toisinsanoen.fi

Toimittajat

Lehden toimittajakunta muodostuu kokeneista toimittajista sekä asiantuntijakirjoittajista. Heidän avullaan on helppo sukeltaa toisinsanoen-lukunautintoihin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Tutustu toimittajiin >

Ideologia

ToisinSanoen tarjoaa vaihtoehdon heille, jotka haluavat lukea riippumattomia uutisia lähialueelta ja hieman kauempaakin.

Lehtemme lukijakuntaan kuuluu myös eri maissa asuvia ulkosuomalaisia.


© 2017 | Toisin Sanoen