Palaa takaisin edelliselle sivulle

Tavarataivas

Ihminen on kumma orava. Säilötään ja hillotaan tavaroita, ikään kuin niistä luopuminen toisi fyysistä tuskaa.

Ulla Maria Hoikkala, 12.1.2014


Ulla Maria Hoikkala

Keräilykohteeksi käy vaikkapa raha.

Keräilykohteeksi käy vaikkapa raha.




Olen kuin harakka, rakastan kaikkea mikä kiiltää - kultaa, hopeaa, silkkiä, kristallia, nauhoja, pinssejä.  Niinpä minulla on laatikoittain hyödyllisiä ja käyttökelpoisia kiiltäviä esineitä, joita aina silloin tällöin "hypistelen" ja ihailen. Kesäisin kiertelen kirppareilla etsimässä lisää kiiltoa ja kimallusta.

Joitakin vuosia sitten aloitin jopa rahan keruun säästöpossuun. Se ei onnistunut, joku ketkuli oli vaihtanut kauniisti kiiltävät kolikot paperilappuihin, joissa luki "Velkakirja Säästöpossulle - 50 euroa, 20 euroa, 100 euroa".


Iän myötä lelut kallistuvat

korutIhminen on kumma orava. Säilötään ja hillotaan tavaroita, ikään kuin niistä luopuminen toisi fyysistä tuskaa. Komerot ja autotallit pursuavat "tarpeellista ja hyödyllistä" tavaraa, josta pidetään kiinni kouristuksenomaisesti. Jos sitä joskus sattuu tarvitsemaan, niin se on siellä valmiina odottamassa.

Tämä aika on otollinen kerääjille.  Ajan henki on ostaa aina uutta, isompaa, kalliimpaa, tarpeellisempaa. Tavarat eivät ehdi kulua puhki, ne vaihdetaan uusiin, koska kyllästymme niihin entistä nopeammin. Elämme kertakäyttökulttuurissa.

Naisten "lelut" kallistuvat ja komistuvat - kun ennen leikittiin nukeilla, paperinukeilla ja niiden vaatteilla, nyt tytöt leikkivät omilla vaatteillaan, meikeillään, koruillaan, kropallaan....

Miesten lelut ovat myös kallistuneet. Leikkiautot ovat vaihtuneet oikeisiin autoihin, moottoripyöriin, veneisiin... Aina pitää olla astetta parempi kuin naapurilla, kaverilla, kollegalla...


Pula-aika on nyt peli-aikaa

Muistan vanhempien ja isovanhempien tarinoita pula-ajasta. Tarinat puupohjaisista kengistä, paperilla vuoratuista vaatteista, korvikekahvista puhumattakaan. Olen itsekin juonut korviketta markkinoilla, joilla esiteltiin menneiden aikojen eväitä.

Vanhempani ovat eläneet sota-ajan jälkeiset tiukat vuodet. Kaikki oli kortilla. Vaatteita ei ollut joten vanhat vaatteet säilytettiin, käännettiin ja ommeltiin uuteen uskoon. Kaikki tuli käytettyä ja kierrätettyä moneen kertaan.

Äitini olisi ollut erinomainen mormooni, hänellä oli aina vähintäin seitsemän vuoden varasto kuivamuonaa kaapeissa. Näkkileipää, jauhoja, korppuja, luumuja, säilykkeitä. Narunpätkät kierrettiin siistille rullalle ja säilöttiin mahdollista jatkokäyttöä varten. Mitään ei heitetty hukkaan. Naulatkin suoristettiin, koska ei ollut uusia. Tai ei ollut varaa uusiin.

Pula-aika on nyt kääntynyt peli-ajaksi. Raha kasvaa puissa, sitä tursottaa ovista ja ikkunoista. Pankeista haetaan jättilainoja, jotka entisenä markka-aikana olisivat pyörryttäneet jo pelkkänä sanana - puolitoista miljoonaa! Huhheijaa, nykyisin 150.000 euron asunto on opiskelijalle juuri sopiva. Mutta kun asunnot ovat kalliita, autot maksavat, ruoka on kallista. Toisaaltahan taas mikään ei ole euron myötä kallistunut - vai?


Keräilijän geeni

Aina kannattaa varautua pahimpaan. Tämän opin äidiltäni. Silloin ei tule yllätyksiä. Olen siis keräilijäluonne jo perimältäni. Huushollini on täynnä keräilyesineitä. Työhuoneeni on täynnä papereita, kirjoja, lehtiä, lehtileikkeitä, kuvia, kirjeitä, kortteja - kirjoitettuja ja tyhjiä. Säilön mielenkiintoiset artikkelit, koska luen ne sitten kun minulla on aikaa. Leikkaan irti juttuja, kuvia, kolumneja, ohjelmia, ilmoituksia kulttuuritapahtumista joihin aion ehdottomasti osallistua.

Sitten tulee siivouspuuska. Tyhjennän komeroni ja lajittelen vaatteet kolmeen pinoon - säilytettävät, kierrätettävät ja poisheitettävät. Säilytettävät järjestän siisteihin pinoihin komeroon. Kierrätettävät käyn lävitse vielä kerran ja siirrän komeroon ne, jotka kuitenkin haluan säilyttää ja ehdottomasti pidän niitä vielä (vaikka en ole muistanut niiden olemassaoloa kolmeen vuoteen). Loput ( jos niitä jää) siirrän kierrätettävien kasaan uudelleen. Sitten käyn lävitse poisheitettävät ja valitsen niistä kierrätettävään kasaan kuitenkin sopivat vaatteet. Sitten käyn kierrätettävän kasan uudelleen lävitse ja siirrän komeroon ne, joita vielä kuitenkin pidän.  Sitten heitän pois loput. Niistä tulee kolme lattiarättiä.

Minullako tavarataivas kotonani? Ehdottomasti tarpeellisia esineitä ja vaatteita. Ja aivan varmasti ensi kesänä tulen käyttämään kaikkia niitä 187 T-paitaa, jotka taltioin kesää varten. Puhumattakaan niistä 85 parista kenkiä ja lenkkareita. En edes mainitse laukkuja, reppuja, takkeja, pusakoita, jakkuja…

Ensi kesänä sitten käyn taas kaiken uudelleen lävitse. Ja jaottelen kaikki kolmeen pinoon - säilytettävät, kierrätettävät ja poisheitettävät.

Ihanaa keräilijän kevättä odotellessa.









Riippumaton verkkojulkaisu

Toisinsanoen-verkkolehti on puolueeton ja riippumaton verkkojulkaisu, josta lukija löytää sekä paikallisesti että alueellisesti kiiinnostavia uutisia tapahtumista, elinkeinoelämästä ja ihmisistä.

Lehteä toimitetaan ammattitaidolla ja hyvää journalistista tapaa noudattaen.



Mainostajalle

Haluatko mainostaa Toisinsanoen.fi -verkkolehdessä?

Ota yhteyttä:
toimitus@toisinsanoen.fi

Toimittajat

Lehden toimittajakunta muodostuu kokeneista toimittajista sekä asiantuntijakirjoittajista. Heidän avullaan on helppo sukeltaa toisinsanoen-lukunautintoihin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Tutustu toimittajiin >

Ideologia

ToisinSanoen tarjoaa vaihtoehdon heille, jotka haluavat lukea riippumattomia uutisia lähialueelta ja hieman kauempaakin.

Lehtemme lukijakuntaan kuuluu myös eri maissa asuvia ulkosuomalaisia.


© 2017 | Toisin Sanoen